Ensimmäisten Etiopia-päivien kuulumisia

Maanantaiaamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen selviydyimme (rakkaiden ystäviemme avustuksella) lentokentälle ajoissa kello kuudeksi. Lufthansan kenttävirkailijan järjestämä aamujännitys herättikin sitten kunnolla. Virkailija totesi, ettei lentoihimme kuulu kuin yksi matkalaukku, mutta onneksi laukun pohjalta löytynyt paperi todisti kuitenkin toisin ja saimme kaikki pakaasit koneeseen. Lennot menivät tosi hyvin, Frankfurtin vaihdon lisäksi en ollutkaan huomannut varausvaiheessa, että lentoon kuuluu toinenkin välilasku.. Saudi-Arabiassa! Lennettiin Saharan ja Niilin yli tuonne astetta jännempään välilaskupaikkaan, ihan mahtavat maisemat! 

Addikseen laskeuduttuamme ja viisumi- ja muut maahantulohässäkät hoidettuamme  jännäsimme tulevatko matkalaukut perille ja ehtiikö joku nopealiikkeinen napata ne ennen meitä hihnalta, niin kävi edelliselläkin kerralla. Kaikki meni kuitenkin nappiin, ja epämääräisistä lahjoitustavaroista ja proteiinijauhoista huolimatta saimme kaikki laukut maahan ilman sen suurempaa hässäkkää.

Hurauttaessamme majoituspaikkaamme taksilla, mietin kuinka tutulta ja kotoisalta tänne tulo tuntuikaan. Hajut, äänet, ihmisten puheensorina, ladataksin ikkunan irtonainen veivi, hullun pelottava yövartija portilla aseineen.. It's Ethiopiatime.

Matkustuspäivä. Helsingistä Frankfurtin laboratoriotunnelin, Saharan autiomaan ja Saudi-Arabian kautta Addis Abebaan. Matkalla päikkäreiden välissä ehdin vähän katsella Sinkkiksiä, sekä Nelson Mandela -leffan. Aikamoinen kultuurien sekoitus, ei ihme että on vähän pää pyörällä.

Aamulla levottoman yön jälkeen (hämiksiä ja muita ällöjä ötököitä, itikoita, kuumuutta..) kiskoimme itsemme aamupalalle. Samassa pöydässä istuivat myös Etiopian vierailuaan lopettelevat Pattasten koulun retkeilijät. He olivat olleet Hosainan kuurojen koululla sekä tutustuneet Addikseen. Ihan huikeeta, että löytyy intoa ja halua järkätä tälläisiä reissuja, sekä tarpeeksi rohkeita opettajia ja oppilaita lähtemään! Aamiaisen jälkeen lähdettiin hoitamaan asioita, rahanvaihtohommien jälkeen suunnistimme taksikuskin avustuksella Etiopian Kuurojen liiton toimistolle, joka löytyi pikkukujalta, hökkelitalojen välistä. Tämän jälkeen nälkäkiukun uhatessa kiirehdimme syömään viime kerroilla suosikkipaikaksi nousseeseen Tivoliin, mitäs muutakaan kuin pitsaa. Reissun eka yleisen vessan kokemus oli aikas, hmmm.. Noh, käsidesi oli paikallaan sen jälkeen.

Oli tosi hauskaa huomata kuinka hyvin osattiin hoitaa asiat itse, tosin pientä backuppia haettiin Suomen tukijoukoilta. Aiemmilla reissuilla opitut muutamat lauseet amharaa sopiviin väleihin heitettynä vakuuttaa näköjään paikalliset siitä, että tiedämme mitä teemme, eikä meitä pahemmin yritetty huijatakaan ;) 

Eka päivä Addiksessa.

Tänä aamuna heräsimme taas epäinhimillisen aikaisin, viideltä. Aiemmin sovittu kyytimme Hosainaan ei onnistunutkaan, mutta onneksi sattumalta Mekonnen, etiopialainen vanha tuttavamme, oli ajelemassa juuri tänään Addiksesta Hosainaan, ja pääsimme hänen vauhdikkaassa kyydissään (reilut 200 km mutkaista ja rikkinäistä vuoristotietä neljään tuntiin on aikamoinen kilpa-ajo suoritus). Mekonnen työskentelee vaimonsa kanssa kuurojen lasten koulutuksen edistämisprojekteissa, esimerkiksi kouluttamalla pienten maaseutukylien koulujen opettajia viittomaan ja opettamaan kuuroja, sekä perustamalla kuurojen oppilaiden luokkia. 

Matkalla Hosainaan, sadekausi on värittänyt nurmikotkin vihreäksi :)

Kevyt lasti

Hosainan lähestyessä mua alkoi jännittää aivan hulluna! Vitsi miten hauskaa oli palata tänne, oppilaat tuli heti halaamaan ja tervehtimään. Pikku-Haymanot (hänestä varmasti juttua ja kuvia myöhemmin) oli kuulemma jo monta viikkoa kysellyt, että ihan oikeastikko me ollaan tulossa ja ei meinannut tänään malttaa lähteä Krisun viereltä mihinkään koko päivänä, piti vain kädestä kiinni :')

Tää päivä onkin mennyt siivotessa ja vähän sisustaessa uutta kotia. Asutaan yhden etiopialaisen miehen, Salomonin kanssa kämppiksinä, ja täällä ei ollut juuri mitään kun tultiin (perus poikamiesboksi) :D oon antanut mun naisellisen tatsin näkyä, täällä on nyt jopa pöytäliina ja matto! Onneksi ehdittiin loppupäivästä myös vähän heittelemään fresbeetä lasten kanssa, oli ehkä päivän paras hetki :)

Luuttu heilumaan!

Meidän kotiovi

Korista ja futista kuurojen koulun lasten kanssa

Kieltämättä myös ahdistaa vähän tää kaikki, joka puolella näkyy kurjuutta, likaa, puutetta ja köyhyyttä. Vaikka ihan hyvin tiesin, mitä on edessä, silti tällainen yhtäkkinen realitycheck tuntuu märältä rätiltä suoraan kasvoille. Mutta eiköhän tää tästä, kunhan pääsee laittamaan kädet saveen ja alottamaan ne hommat miksi tänne tultiin. Noh, kohta nukkumaan, ja aamulla uusin ajatuksin tuntisuunnitelmien kimppuun :)

♥ Minna