sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Lähtöfiiliksiä

Huhhuh! Pari minuuttia sitten hypättiin bussiin jättimäisen tavaravuoren kanssa. Meni pikkusen tiukille ehtiminen, mikä ei sinänsä yllätä meidän kohdalla. Eilen illalla tulin Barcelonasta kotiin, sen matkan laukut jäi kotiin edelleen purkamatta. Viikon matka opiskelukavereiden kanssa jätti jälkeensä sellasen väsymyksen, että hyvästä ajatuksesta huolimatta ei herättykään aamulla ihan niin aikasin kuin oli tarkoitus.

Raivokas pakkaaminen, survominen ja tunkeminen kävi päivän treenistä, sen verran hiki tuli. Lopulta kuitenkin suurin osa suunnitelluista matkatavaroista oli jotenkuten rinkkojen ja kassien sisäpuolella. Aivan järkyttävä määrä tavaraa, voi morjes! Helpottavaa on kuitenkin se, että takaisin tullaan vain yhden rinkan ja laukun kanssa, lähes kaikki nuo tavarat jää kuurojen koululle, tai muille niitä tarvitseville. Ihan mahtavaa, että niin monet tahot halusivat lahjoittaa tavaroita Etiopiaan viemisiksi. Ilveksen jalkapallojaosto ja Ilveksen junnupelaajien vanhemmat lähettivät valtavan kasan mm. pelipaitoja, sukkia ja kenkiä. Tevella lahjoitti ison kassillisen ja askartelutarvikkeita ja Sallan Martat olivat ahertaneet noin 200 kestoterveyssidettä, ihan älyttömän hienoa hyväntekeväisyystyötä! Ajan Lukko Tampereella lahjoitti kaivattuja lukkoja kuurojen koulun hyeena-aidan portteihin, jospa ne auttaisivat pitämään pedot koulun alueen ulkopuolella :)


Ilveksen jalkapallojaoston lahjoittamia vaatteita

Matka-apteekin sisältö, muutama puteli lähtee mukaan..

Tälläinen vuori niitä loppujen lopuksi tuli, huh!

Tällä hetkellä on tosi ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on hauska lähteä ja päästä tekemään sitä mitä haluankin. Toisaalta kuitenkin harmittaa ihan hulluna lähteä, kaikki kaverit ja perhe jää Suomeen, ois niin kivaa viettää ihanaa Suomen kesää vaan täällä ja tehdä töitä josta saa palkkaa. Noh, tällä hetkellä oon vaan ehkä ihan yliväsynyt ja siksi lähtö tuntuu tosi raskaalta. Tiedän kyllä että, kunhan päästään perille niin oon taas tosi onnellinen et lähdettiin, ja loppujen lopuksi puolitoista kuukautta on aika lyhyt aika. 

Nyt pistän Eagle Eye Cherryn Save tonightin soimaan repeatilla kuulokkeista, tirautan pari lähtökyyneltä ja rupeen nukkumaan matkaunia, jospa sitten Helsingissä tuntuu jo paremmalta :)
 
Minna