Tehtävälistoja,
ostoslistoja, kouluhommalistoja... Viime päivinä olen huomannut,
että olen näköjään tosi hyvä tekemään erilaisia listoja.
Tälläkin hetkellä niitä löytyy puhelimesta, kalenterin välistä,
näytön viereen liimatuilta tarralapuilta, yöpöydältä,
oikeastaan vähän joka paikasta missä olen liikkunut.
Valitettavasti en sitten kuitenkaan ole yhtä hyvä toteuttamaan
noita jatkuvasti kasvavia listoja.
Friends-kurssiani varten
minulla on periaatteessa kaikki opetusmateriaalit valmiina.
Periaatteessa. Käytännössä kuitenkin vaaditaan soveltamista ja
räätälöintiä, niin että loppujen lopuksi löydän itseni
askartelemassa tunnekortteja kolmelta yöllä. Materiaali kun
on suomeksi, tehty kuuleville, ja sovitettu tiettyyn tuntimäärään.
Tehtävänannot täytyy
kääntää englanniksi ja tehtävät soveltaa kuuroille sopiviksi
(esim. rentoutusharjoituksessa silmien sulkeminen saattaa vähän
vaikeuttaa kommunikointia). Lisäksi minun täytyy poimia sisällöistä
ne muutamat olennaisimmat asiat, jotka haluan ehdottomasti opettaa,
jotta voin varmistaa, että ehdin opettaa edes nuo asiat.
Afrikkalaisen letkeän elämänmenon mukaisesti tunteja pidetään
kun ehditään, katsotaan päivä kerrallaan. Esimerkiksi futiskisat
menevät kouluopetuksen edelle. Lopuista jutuista voin sitten
tilanteen mukaan valita mitä vielä ehdimme, näitä
”varamateriaalejakin” täytyy siis tehdä mukaan ihan varmuuden
vuoksi. Minun täytyy myös muokata matskut tiedostaen, että tuolla
ei niin vain monistella ja oteta kopioita tehtävistä, enkä
tietysti voi Suomestakaan ottaa älytöntä monistepinoa mukaan,
muutenkin jo lentokilojen rajat paukkuvat.
Näiden Friends-kurssin
materiaalien lisäksi olen koonnut kuurojen koulun tulevalle
liikunnanopettajalle opetusmateriaalikansiota, josta löytyy
erilaisia opetusideoita, materiaaleja, pelejä ja leikkejä. Myös
nämä täytyy soveltaa kuuroille oppilaille sopiviksi. Naapurit
varmaan pitävät meitä vähän vajaina, kun leikimme kuistilla
kahdestaan ”Ketut ja revot” leikkiä, ja minä heiluttelen
hulluna värikortteja ja käsiäni, kun koitan keksiä miten homma
toimii puheetta.. Tämä soveltaminen onnistuu kuitenkin
yllättävänkin helposti. Suurempi ongelma on se, etten ole mikään
ihan maailman paras englannin kielessä, minulla menee muutaman sivun
kirjoittamiseen melkein koko päivä ja jälkikäteen tekstejä
lukiessani en välttämättä itsekään ymmärrä omia ohjeitani..
Lähipiirin kannattaakin tässä vaiheessa alkaa keksiä hyviä
tekosyitä kieltäytyä oikolukemasta tuota kansiota, sillä
sellainen nakki on pian jaossa! ;)
 |
| Muutamia opetusmatsku-askartelupajan tuotoksia |
Yksi suurimmista hommista
on ollut (tai olisi ollut, jos vain olisin saanut tehtyä) viittomien
opettelu. Etiopiassa kuurot puhuvat amharan viittomilla, joiden
opettelua varten saimme pienen oppikirjan viime reissulta. Jottei
homma olisi liian helppoa, niin tämän lisäksi 5. luokasta lähtien opetus tapahtuu
englannin kielellä (ihan kaikissa Etiopian kouluissa), kuurojen
koululla luonnollisesti amerikan viittomilla. Näitä olemme
koittaneet opiskella youtubesta löytyneiden opetusvideoiden kautta,
mutta eihän se ole ollenkaan sama asia viittoa omalle peilikuvalleen
tai toiselle yhtä osaamattomalle viittojalle, kuin harjoitella tätä
uutta kieltä sitä äidinkielenään puhuvien kanssa. Viime
reissulla opin joka päivä varmaan yli 20 viittomaa, joten luotan
siihen, että käytännön työn ja arjen kautta nuo viittomat
löytävät sitten tiensä myös mun käsiini.
Viittomakieli on siitä
mahtavaa, että siinä ei tarvitse muistaa mitään ylivaikeita ja
epäloogisia sanojen taivutuksia tai hienoja kielioppikuvioita, vaan
loogiset viittomat kuvaavat yleensä tosi osuvasti niitä vastaavia
sanoja. Monet viittomat voi ymmärtää hyvin, vaikkei varsinaisesti
osaisikaan viittomakieltä. Vaikka opiskelen yliopistossa ja mun
olettais tietävän kieliopistakin sitä ja tätä, varsinkin kun
tulen niitäkin asioita opettamaan tulevaisuudessa, niin voin kertoa
etten osaa ihan suoralta kädeltä nimetä esimerkiksi kaikkia suomen
kielen sanaluokkia. Tosi noloa. Viittomakielen
loogisuus ja mutkattomuus sopii siis mulle paremmin kuin hyvin!
Opetusmateriaalien
tekemisen lisäksi on paljon muitakin käytännön hommia
hoidettavana. Aiempien Etiopian reissujen ansiosta rokotukset ovat
melkolailla kunnossa, ainoastaan lavantautirokote täytyy uusia ja
malarialääkitystä miettiä. Lisäksi täytyy vielä muistaa mm. tehdä
matkustusilmoitus ulkoministeriöön, soittaa varmaan sata ”lähdemme
reissuun, haittaako jos maksamme laskut sieltä palattuamme vähän
myöhässä” -puhelua, ladata puhelimeen musiikkia, koittaa etsiä
viime hetken vuokralaista matkan ajalle, hoitaa kulkemiset Suomessa
ja Etiopiassa ja sitten vielä pitäisi ehtiä kauppoja kiertelemään
ja ostamaan kolmen post it -lapun verran tavaroita..
Kaikkien näiden
matkavalmisteluiden lisäksi pitäisi vielä ehtiä hoitaa työt,
viimeiset kouluhommat, normaalit arkihommat ja olisi tietysti mukavaa
ehtiä nähdä ystäviä ja perhettäkin ennen puolentoista kuukauden
eroa. Voisi luulla, että kaksi viikkoa olisi riittävä aika hoitaa
kaikki nämä hommat, mutta ei.. Viikkoa ennen Etiopian reissua
lähden vielä opeopiskelijoiden kanssa kurssimatkalle Barcelonaan!
Sieltä palattuani ehdin nukkua Suomessa kaksi yötä ja sitten lähes
samoilla vauhdeilla lennetäänkin jo Addis Abebaan. Noh, eipä
ainakaan ehdi passi pölyttyä.. Ainiin, pitää muuten etsiä sekin.
♥ Minna
