torstai 26. kesäkuuta 2014

Nyt saa juhlia taas

Huh, on ollut aika haipakkaa viikonlopusta saakka. Kiva niin, tykkään kyllä hirveesti kun on paljon tekemistä. Lauantaina juhlittiin täälläkin juhannusta ja sen kunniaksi meillekin tulee vihdoin vettä, jippijee! Lähdettiin aamupäivästä oppilaiden matkassa torille ostamaan jotain grillattavaa, kun oppilaat oli sopivasti juuri lähdössä ostamaan koululle ensiviikon ruokia. Tori onkin aika kreisi menomesta, valtavan suuri alue täynnä kaikkea mahdollista myytävää; hedelmiä, kasviksia, mausteita, astioita, vaatteita, koruja, karjaa, kanoja... Kaikki myytävät on asetettu vieri viereen maahan, ja myyntipisteitä kattaa siellä täällä värikkäät kangaskatokset. Ihmisiä on aivan hulluna, koska kaikki ostaa viikon ruoat tuolta. Haju on aika uniikki, eläimet ja niiden ulosteet, mausteet, ruoat, lika, hiki, kaikki kerralla suoraan nokkaan. Harmi ettei ole kuvaa tuolta härdellistä, siellä ei vaan pysty mitenkään kaivamaan kameraa esiin. Kaikki aika menee laukun vahtimiseen, eteen päin kävelemiseen ja maahan levitettyjen myytävien ruokien väistelemiseen. Käveltiin siellä sellasen ihmismassan ympäröiminä koko ajan, koska meidän valkoset naamat oli edelleen jotenki superkiinnostava vetonaula. Tuntui, että sai kunnolla hengitettyä vasta kun selvitettiin tiemme ulos tuolta sekamelskasta. 

Juhannussaunan jälkeen ruvettiin sitten kokkailemaan. Krisu toimi mastercheffinä ja me Heidin kanssa kuorittiin perunoita ja vahdittiin nuotiota. Suomessa mun juhannuspöydässä olis varmaan ollu makkaraa ja sidukkaa. Täällä me grillailtiin uuniperunoita, maissia, lihapullia, kesäkurpitsaa, tomaattia ja pihviä. Saatiin myös oikeeta ruisleipää ja savumuikkuja, sekä valkkaria, jee! Englantilainen koululla asuva vapaaehtoistyöntekijä Patriciakin palasi Addiksesta just hyvin illanviettoon. Yhtäkkiä huomattiin jotain hässäkkää poikien asuntolalla, joka on ihan Heidin asunnon vieressä. Pojat osotteli taskulampuilla viereiselle pellolle, josta näkyi kiiluvat silmät, hyeena! Kävelin poikien asuntolalle pellon poikki että näkisin paremmin, ja asuntolan portilla pojat näytti mulle taskulampuin, että pellolla oli kolme hyeenaa. Joista yhden ohi olin kävellyt viiden metrin päästä. Hyiiii melkein pissasin housuun, en tajunnu yhtään et se oli niin lähellä! Hetken aikaa panikoin, ihan pikkusen vaan, ja poikia nauratti mun nössöily ja ne yritti säikytellä mua viel lisää. Onneks asuntoiloiden ympärillä on tosiaan ne hyeena-aidat, ja porteissa nyt uudet kestävät lukot, jotka saatiin lahjoituksena tänne vietäväksi. Nää ällöhyeenat tulee näköjään ihan iholle, ja jo melko aikaisin illalla, niin oppilaat on ainakin aitojen sisäpuolella turvassa.


Juhannustunnelmaa

Suomenliput koristeena, tottakai

Maanantaina oli pitkä ja hektinen päivä. Jotenkin kaikki oli viikonlopusta väsyneitä, ja tehtiin töitä koko pitkä päivä. Aamulla pidin mun tunnin kasiluokkalaisille ja sen jälkeen aloin juoksemaan ympäri koulua ja yritin haalia kasaan tarvikkeita mun seuraavaan projektiin. Kysyin rehtorilta luvan, että saanko vähän maalata seiniä, ja se vastasi, että saan maalata ihan mihin haluan. Kova on luotto siis :D Puu- ja metallityön opettajat on molemmat kuuroja, mutta kykenin viitomalla saamaan kasaan mustaa maalia ja pensselit. Havahduin siihen, että yritin tavata maalipurkin kyljestä, että onko maali sopivaa seinien maalaamiseen. Hei haloo, sitä maalia joko on tai ei ole, ei täällä oo vaihtoehtoja tai varaa olla kauheen kranttu. Pyysin avuksi kymppiluokkalaisen Abrehamin, ja sen kanssa maalattiin poikien asuntolan tv-huoneen seinää, tehtiin sinne sellanen koristepuu. Työt eteni alkuun vähän hitaasti, kun samalla ei oikein voi viittoa ja maalata, ja Abris on aika puhelias kaveri, niin joka kerta piti keskeyttää hommat siks aikaa et saatiin juteltua. Valmista kuiteski tuli, ja ainakin maalarit oli tosi tyytyväisiä työn tuloksiin. Tiistaina maalattiin samanlainen puu myös tyttöjen asuntolaan. 
 
Maalaushommia tyttöjen asuntolassa

Poikien tv-huoneen valmis maalaus

Maalin kuivuttua ripustelin oksille voimalauseita

Valmis!

You are so perfect

Koululla ei sattunut olemaan mitään kunnollista ainetta, jolla maalin saa pois käsistä. Täällä on töissä sellanen ihan Snoop Doggin näkönen tyyppi, joka aina pelleilee ja vitsailee. Tää Snoop Dogg sit otti jonkun kanisterin ja sanoi, että meiän pitää pestä sillä kädet, et sillä lähtee kyl maali. Olin ihan varma et se tekee jonku jekun, et siel kanisterissa on esim. jotain aasin pissaa ja sit kaikki nauraa ku pesen sillä käsiä. Noh, ei ollu. Oli bensaa, ja ihan kyl lähti puhtaaks. Ei vaan olis itselle tullu mieleen pestä bensalla käsiä...

Iltapäivällä lähdettiin käymään lexoissa, eli hautajaisissa. Tässä lähellä asuvan hierojan ja lastentarhaopettajan Itetun veljen vaimo oli lauantaina kuollut synnytykseen, ja tää viikko vietetään siis hautajaisia. Lexoihin menevät kaikki, jotka jollain tapaa tuntee vainajan, tai jonkun hänen lähisukulaisen, ja siksi meidänkin oli mentävä, koska ollaan jo kuulemma Itetun "vanhoja ystäviä". Vieraita käy siis ihan hirveesti, joka päivä viikon ajan. Läheisimmät käy lexoissa useampanakin päivänä. Ekaa kertaa surutaloon tullessa kuuluu itkeä, valittaa ja voivotella ihan tosi kovaäänisesti, mutta meidän ei tarvinnut osallistua tähän, koska Heidi on raivannut täällä tietä ferenzeille (valkonaamoille), ja nää ymmärtää, että ferenzit ei itke. Miehet ei saa mennä taloon sisälle, vaan istuvat ulkona sellasessa juhlateltassa, juttelevat ja pelaavat korttia. Naiset pukeutuu päänpeittävään suruhuiviin ja istuu sisällä, keittää kahvia ja kertoo vainajasta laulaen tarinoita. Ihan hyvä perinne varmaan senkin takia, että näin surevat saa surra yhdessä, mutta myös saavat ajatuksia vähän muualle. 

Mua rupes oikeasti surettamaan, kun katselin perheen lapsia. Jo se pelkästää oli ihan kauheeta, että niiden äiti oli just kuollut, mutta viel hirveämpää on niiden lasten tulevaisuus ilman äitiä. Ensinnäkin perheen vanhin, 14-vuotias tyttö, huolehtii tästä eteenpäin vauvasta ja muusta perheestä ja joutuu jättämään koulut kesken. Pieni purkki vauvan äidinmaidonkorviketta maksaa tällä hetkellä 160 birriä (n. 6 e) ja täällä keskipalkka on n. 500-1000 birriä kuussa, vauva tarvii tuota korviketta muutaman purkin jo viikossa. Perheen isällä ei oo tällä hetkellä töitä, mutta onneks luvassa on ehkä jotakin. Isä kuitenkin menee tulevaisuudessa luultavimmin uusiin naimisiin ja hankkii lisää lapsia, jolloin nämä lapset joutuvat asumaan ties mihin, luultavasti kadulle. Tää on niin sanoinkuvaamattoman karua ja raadollista. Maailma ei anna meille kaikille ihan yhtä hyviä kortteja elämään.

Täällä näitä hautajaisia on aika usein, tietysti koska väkeäkin on aika paljon (Etiopian väkiluku on tällä hetkellä n. 90 miljoonaa ja tällä menolla väen määrä tuplaantuu alle 30 vuodessa), mutta myös siksi, että turhia kuolemia sattuu edelleen usein. Tietämättömyys ja pula aivan kaikesta aihettaa sen, että ihan normaaleihin sairauksiin saattaa kuolla. Samasta syystä esimerkiksi moni koulun oppilas on kuuroutunut ihan vaan korvatulehduksen tai muun sairauden seurauksena, ihan turhaan. Monena iltana ollaankin kuultu itkuhuutokulkueen valitus, joka saattaa merkitä siis jonkun kuolemaa, mutta myös sitä, että joku paikallisten kannattama maa on hävinnyt ottelun jalkapallon mm-kisoissa..

Maanantai-iltana oltiin niin poikki kaikista päivän hommista, että päätettiin lähteä porukalla syömään Lemmaan, paikalliseen ferenzi-turvalliseen ruokapaikkaan. Takasin tullessamme koulun piha-alueella huomasimme taskulampun valossa, että meidän edessä tiellä kävelee jälleen hyeena. "Kattokaa, tuolla menee hyeena! Eiku meneekö, vai tuleeko.. Tulee, TULEE!" -keskustelu sai sydämen hakkaamaan sataamiljoonaa. Onneksi hyeena tajusi olevansa alakynnessä ja väisti meidän mekastavaa sakkia. Loppumatka käveltiin taisteluvalmiudessa, kun ei yhtään tiennyt mihin puskaan se oli mennyt piiloon. Ne on vaan niin sairaan rumia, isoja, ällöttäviä ja pelottavia! Ja sen kerran kun hyeena-asetta (=pesismailaa) olis tosissaan tarvinnut, niin se ei ollut mukana.

Lexoista ja hyeenasta huolimatta maanantai oli tosi onnistunut päivä, saatiin paljon aikaan ja oli kivaa. Tosin oli sitten keskiviikkona.. Aamun tunti oli jotenkin ihan pannukakku. Ensinnäkin oppilaat oli puoli tuntia myöhässä, ja sanoin niille tosi tiukasti, että jos mä oon tullut Suomesta saakka pitämään niille tuntia ni sinne kanssa tullaan ajoissa, ja että on tosi epäreilua niitä ajoissa olevia oppilaita kohtaan, että niiden pitää odottaa et saadaan koko porukka haalittua kasaan ja alotettua. Ei siis alkanut kovinkaan iloisissa merkeissä. Yhdellä oppilaalla oli tosi huono aamu ja se vaan mökötti eikä tehnyt mitään, ja taas mulle tuli siitä paha mieli kun en halua et mun oppilaat ei tykkää olla mun tunneilla. Tiedän, mulla on vähän kasvettavaa tollakin saralla, ja tiedän, ettei kaikki oppilaat tuu ikinä tykkäämään musta, that's the way it is. Siltikin se ärsytti ja harmitti. Onneks Patricia oli tuonut meille Addiksesta suklaata ni se vähän helpotti. 





My Plan to Cope, kuinka selviän vaikeista tilanteista?

Muutama päivä sitten tavattiin kaupungilla yks opettaja Maren koulusta, jossa siis oon tehnyt kaks kuukauden opeharjoittelua aiemmin. Tää ope kutsui meidät tulemaan keskiviikkona käymään tuolla Maren koululla. No mehän lähdettiin. Poikien asuntolanhoitaja Binyam ajaa asuntolatyön ohessa bajajia, ja hän lupasi heittää meidät keskustaan ja auttaa saamaan kyydin Mareen jonne on n. 10-15 km matka, ettei meiltä pyydetä ihan kohtuuttomia hintoja valkonaamalisällä. Eipä onnistunut, ja Binyam ei halunnut antaa meidän maksaa ihan kohtuuttomasti tuosta kyydistä, joten hän lähti sitten itse ajamaan meitä sinne, vaikka olikin hänen ainoa vapaa-aikansa päivästä. Vähän matkaa köröteltiin, kunnes piti kääntyä takaisin tankkaamaan. Uusi yritys, ja nyt päästiin Mareen saakka, ja vähän ohikin, kiitos meidän nukkuvien puolueen. Maren koulu on nyt sadekauden alkaessa ihan erinäköinen kuin kuivempaan aikaan siellä käydessämme, joten railakkaasti huristeltiin ensin ohi. Lopulta kuitenkin löydettiin koululle, ja lähdettiin etsimään opettajia. Paikalla oli tutun vartijan lisäksi vain muutama opettaja, joista yhden tunsimme. Yhteistä kieltä ei löytynyt kuin muutaman sanan verran, mutta parin puhelinsoiton jälkeen kuulemma meidän tutut opettajat olisivat tulossa. Jonkun aikaa odoteltiin, ketään ei näkynyt. Meidän oli pakko lähteä takaisin koululle, koska piti jatkaa töitä ja matkaan menee bajajilla n. 40-50 minuuttia. Takaisin päästyämme alkoi satamaan ja flunssakin iski päälle. Ei ollut helppo päivä, ei.  


Löytyihän se Maren koulu, muttei sitten kuitenkaan opettajia..

Tänään on juhlapäivä, kymppiluokkalaiset järjestää päättäjäiset. Koko viikko on tehty pieniä valmisteluja, kokkailtu ja sellaista. Tänään on sitten kunnon tohina päällä. Tytöt käy vuorotellen laittamassa tukkaa kampaamossa ja ruoat tehdään ihan alusta saakka itse, niimpä pojat on olleet teurastushommissa ja tytöt pilkkovat ja keittelevät kaikenlaista koko päivän. Kohta puoliin ruoat alkavat olemaan valmiita, tytöt menevät meikkaamaan ja laittamaan päälle itsetehdyt valmistujaismekot. Illalla mekin pistetään parasta päälle ja lähdetään juhlimaan! 

Kikkaroita tukkaan



Haymiksellekin kynsilakkaa

Ensin leikataan lihat, sitten lakataan kynnet

Mitä useampi kokki, sen.. enemmän soppaa?
 
Täällä oon löytänyt sen ekaluokkalaisen oppimisen ilon. On maailman siisteintä oppia viittomaan uusia sanoja, esim. maiden nimiä, värejä tai vaikka viikonpäivät amharaksi, ja sitten jossain sopivassa välissä voi vaan heittää lauseen, jossa käyttää niitä. Yhtenä päivänä hämmensin vähän pienimpiä oppilaita, kun ne kiusas yhtä seiskaluokkalaista poikaa sen parrasta. Sanoin niille juuri opituilla viittomilla, et Suomessa myös naisilla alkaa kasvamaan parta kun ne kasvaa aikuisiks, ja samoin myös amerikkalaisilla naisilla. Ne oli ihan huuli pyöreenä, ja kysyi, että mites englantilaiset naiset? Hah, mua niin nauratti, mut pystyin pitämään jäänviileän pokerinaaman. Eihän ne oo elämässään nähneet montaakaan aikuista suomalaista naista, niin mistäpä ne voi tietää. Jos isommat oppilaat ei vielä oo kertoneet niille et juksasin, niin sori Heidi. Älä ihmettele miks eskarit silittelee sun poskia lähipäivinä.


♥ Minna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti